Kolhonen kolmanteen Laser-mestaruuteen
Lauantaina 19.8. seilattiin jo perinteiseksi muodostuneesta Lappeenrannan Laser Radial eli ILCA-6 -luokan mestaruudesta. Kisat vedettiin läpi kiivastahtisessa match race -parikisassa lyhyellä, mutta monipuolisella radalla.
Vaikka kisajärjestäjien laatimiin lohkokaavioihin olisi mahtunut enemmänkin nimiä mukaan, niin hyvätahtinen kisatapahtuma saatiin ajettua: ensin kaikki purjehtijat kohtasivat toisensa ja lopuksi oli semifinaalit ja mitalilähdöt – aivan kuten näissä Lappeenrannan avoimissa Laser-mestaruuskisoissa on ollut tapana.
Myös se voidaan sanoa, että purjehtijoiden keski-ikä oli ehkä 20, jopa 25 vuotta vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Vanhin kilpailija oli tällä kerralla 53-vuotias (!).
Kisarata oli laadittu kilpailujohtaja Miikka Himmin koordinoimana Wilmanrannan edusvesille: starttilinja oli paitsi mielenkiintoisesti myös käytännöllisesti sijoitettu keskelle kryssiosuutta (homma toimi hyvin!). Vaihtelevissa kelioloissa rata kierrettiin joko yksi tai kaksi kertaa. Kahden kierroksen kisassa lähtö- ja maalilinja piti ajaa läpi kryssiosuudella. Päivän aikana vallitsi ennusteiden mukainen keli: heikkoa tai puuskaista tuulta idästä. Pieni vesisade väritti kisatunnelmaa.
Tapatuman turvallisuutta valvoi Meripelastusseura Etelä-Saimaan päivityshenkilöstö – onneksi heidän apuaan ei tarvittu radalla eikä kisan aikana myöskään Saimaalla.
Alkulohkon jälkeen päästiin karsimaan finaaliparia ja pronssiottelijoita. Kävi niin, että pronssipurjehduksessa kohtasivat eräs pitkänhuiskea, nuori ja vaalea Viikinki Satamalahden rannalta sekä junnutoimintoja tänä vuonna koordinoimaan ryhtynyt Ville John. Purjehdus oli alusta lähtien tiukka ja maalissa heillä oli eroa vain noin kolme sekuntia – nuorisolainen voitti. Mainittakoon, että tämä oli Villen ensipuraisu Laser-luokkaan. Hyvä suoritus!
Finaalilähdössä kohtasivat aiempien vuosien tuplamestari Outi Kolhonen ja pariin otteeseen hopealle yltänyt Topiantti Äikäs. Ennen finaalia varsinkin Äikäs katseli huolestuneesti kisa-alueelle: tuuli moinasi ja se tiesi noin 35 kg etua Kolhoselle. Lohkovaiheessa tämä venepari oli ottanut jo tiukasti yhteen ja rangaistuskierroksilta ei vältytty. – Kuten ei nytkään.
Molemmat veneet halusivat linkostarttia styyran lipulta ja Äikäs nostatti Kolhosta niin, että mestari joutui tekemään jo ekalla luovipätkällä 360:sen. Liekö kommodori oppinut köliveneiden startista tuollaisia ilkeitä temppuja, joilla haitataan kanssapurjehtijoiden aikeita.
Slööri, lenssi- ja sivutuuliosuuksilla Kolhonen kuinkin lipui kepeästi edelle – veneiden vauhti kryssillä on suurin piirtein sama. Viimeisellä alamerkillä, Pikisaaren kivilaiturin edessä olevalla eteläviitalla, Kolhinen meinasi tehdä kohtalokkaan virheen: hieman liian ahne nousi luoville osui viittaan ja hänen oli tehtävä vielä ennen maalia 360:set.
Äikäs pääsi heikkenevässä tuulessa hetkeksi johtoon, mutta lopussa Outin ohjastama vene kulki kepeämmin maaliin: aivan lopussa hän leikkasi rohkeasti Äikkään edestä paarpuurin halssilla ja peli oli selvä. Eroa Outin ja Topiantin välillä oli noin sekunti. Outi kaappasi jo kolmannen kerran kotiinsa Afganistanin kaivosministeriön lahjoittaman ikuisesti kiertävän kiertopalkinnon.
Vielä oli kisacateringin makkara- ja lettubaarissa tarjoilua jäljellä ja kisaajat pääsivät nauttimaan näistäkin herkuista seiluiden jälkeen. Lähtöjä kertyi hyvällä tahdilla hienosti päivän aikana ja starttien kesto vaihteli kahden kierroksen kisassa 10–12 minuuttia. Sitä pidettiin varsin hyvänä tahtina.
On selvä juttu, että tätä perinnettä kannattaa pitää yllä ja tapahtumaan kannattaa yllyttää mukaan sekä uusia purjehtijoita että kokeneempia ”köläreitä”, jotka voivat mahdollisesti kenties saada jotain uutta perspektiiviä kilpapurjehdukseen.
Kisaajat vielä kerran kiittivät L.O.C.:aa hienosti suunnitellusta ja läpiviedystä tapahtumasta ja tietysti myös Cateringiä loistavista makupaloista.
Teksti: Antti Vasara
Kuvat: L.O.C.:n mediajaos
